Sain viinavelat maksettua ja käteen ei juurikaan jäänyt mutta kai niillä pärjää seuraavien rahojen tuloon asti jos saa oltua selvänä.
Olen saanut kanavoitua rauhattomuuden ja tylsyydenpakoilun kävelyyn ja pyöräilyyn.
Oloa on näemmä kahdenlaista.
Joko makaa kotona yksin pimeässä jaksamatta nousta tai sitten pitää kokoajan olla liikkeessä ettei yksinäisyys ja tylsyys pääse iskemään päälle.
Ja keljua on että paras tapa paeta yksinäisyyttä on päihteet.
Olen kuitenkin huomannut että helpoin tapa saada seuraa on ryyppääminen.
Monikaan ei tahdo juoda yksin.
Ja siinä on sekin puoli että se raastava ujous antaa edes vähän periksi.
Joku suuri takavuosien sosialistijohtaja sanoi aikoinaan että pitää ottaa yksi askel taakse että voi ottaa kaksi eteenpäin.
Omalla kohdallani on mennyt toisinpäin.
Olen ottanut kaksi askelta taaksepäin että voi ottaa yhden eteen.
Ei hyvä.
Aina olen onnistunut pääsemään enemmän pohjalle kuin aikaisemmin, mutta nyt se saa jäädä, sillä tällä menolla alan olla maan alla.
Vasta nyt olen uskaltanut kaivaa itsestäni tuota tunnepuolta esiin.
On hankalaa tuntea kun ei kunnolla hallitse tunteiden mukanaan tuomia reaktiota.
Tunteminen tuo mukanaan ylireagoinnin, ja ylireagoinnin mukana tulee syvä häpeä.
Mietin etei ole mitään järkeä avautua ja valittaa enää tässä iässä tällaisilla palstoilla, mutta saanpahan pidettyä jonkinlaista päiväkirjaa, ja jälkeenpäin katsottua millä tavalla päässäni on nykinyt milloinkin.
Kolmena iltana on pyydetty juomaan mutta olen saanut vielä pidettyä selkärangan taittumatta.
Tekisi mieli harrastaa jotain mutta harrasteet kääntyvät usein minua vastaan luonteeni takia.
Kun aina pitäisi olla paras siinä mitä teen.
Muutenkaan monet eivät minua ymmärrä, kun en oikein suostu tekemään mitään tai menemään mihinkään, ellei siinä ole mielestäni järkeä tai siitä ei hyödy millään tavalla.
Olen kai menettänyt lapsekkuuteni ja kyvyn saada iloa pienistä asioista.
Kai minä sitten olen tunneköyhä hyötyä hakeva mulkku.
Mutta ainoa mitä oikeasti haluaisin, olisi se että oppisin tuntemaan ja hyväksymään itseni.
Näin varmaan tulisin muiden kanssa paremmin toimeen (tai muut minun).
Liialti tuntuu kuin eläisin tynnyrissä.