sunnuntai, 21. syyskuu 2008

Turhaa tuumailuu...taas

Huhhuh.
Perjantaina tuli sitten juotua kun kaveri tarjos.
Eilinen selvinpäin.
Olen saanut hukutettua pääni viihteellä eilen ja tänään tähän asti.
Leffoja ja pelejä.
Perkele kun tekee mieli ihmisten keskelle.
Tosin ihmiset eivät oikein viihdy seurassani.
Kun olen kuulemma liian hiljainen tai omituinen.
Perkele kun on yhtään ujompi niin heti vierastetaan ja vältelläänn....eli pelätään.
Pystyn kyllä puhumaan mistä tahansa kenen kanssa tahansa mutta se yleensä vaatii sen että olen juttukaverin kanssa kahden.
Baareissakin toisten kuunteleminen on äärimmäisen vaikeaa kun kuulen vaan hälyn mikä ympärillä on enkä osaa keskittyä siihen mitä minulle joku puhuu.
Ja on helpompaa puhua kun ei ole kukaan vieressä puuttumassa keskusteluun ja naureskelemassa.
Minun kun on hankalaa puhua tyhjästä ja yleensä taas ihmiset puhuvat kaikenlaisesta pintapuolisesta paskasta joka ei minua kiinnosta ja siten en osaa ottaa osaa näisin keskusteluihin.
Toisaalta tekisi mieli pilveä että voisi olla vaan kotona pelaamassa välittämättä koko mkuusta maailmasta paskaakaan.
Mutta ensinnäkään täältä ei ole mitään löytynyt aikoihin ja toisaalta ei ole rahaakaan.
Ja baareihinkin tulere mentyä naisten takia mutta liika ujous ja keskittymiskyvyttömyys ei paljon pariutumisriiteissä auta.
Naiset kun tykkää puhua paljon niin he loukkaantuvat kun en osaa keskittyä heidän tarinoihinsa.
Ja ei kyllä auta tuo kyvyttömyys havaita ns. sanatonta viestintääkään.
Psykopaatiksi on minua sanoneet lääkäritkin.
Silti koitan toimia totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta sikäli kun ne asiat itse käsitän.
Miksi elokuvissa kaikki massa- tai sarjamurhaajat ovat psykopaatteja?
En minä ole mikään murhaaja.
Miksi minut eristetään ja jätetään yksin?
En kuitenkaan halua kellekään mitään pahaa.

torstai, 18. syyskuu 2008

Mitä täs ennää ossaa tehä?

Syksy iskee päälle.
En saa unta kuin 5-6 tuntia yössä.
Lääkäri määräsi onneksi rauhottavia.
Monien lääkärillä käyntien jälkeen paljastui että selkäsäryt johtuvat alkavasta tuki- ja liikuntaelin rappeumasta.
Masennus tuntuu iskevän päälle taas kaikin voimin ja henkilökohtainen ratkaisu tuntuu ainoalta poispääsyltä tästä kirouksena pitämästäni elämästä.
Kirjoja olen saanut ihme kyllä luettua mutta rauhattomuus on taas aika paha.
Toimettomuus käy tylsistyttämään mutta eipä toisaalta ole voimia tehdäkään mitään.
Pilveä tekee mieli niin perkeleesti mutta sitä ei ole ollut saatavalla aikoihin.
Pariin viikkoon ei ole tullut juurikaan juotua aikaisempiin tottumuuksiin verrattuna.
Ja samassa ajassa on yöunet ovat kärsineet.
Viinaviekkareita kai?
Pitää olla varovainen rivojen kanssa etten koukuta itseäni niihin.
Mutta ne auttaa nukkumaan vähän paremmin ja jos oikein rauhaton olo iskee niin saa vähän tasoitettua oloa.
Lääkäreillä on saanut rampata aika paljon ja lääkärilaskut ja sähkölaskun heitin soppahuoltoon mutta en saanut mitään.
Olen tienannut kesäkuussa liikaa kun olin töissä.
Todella loistavaa.
Pitäisi kai mennä myymään persettä mutta tällä sukupuolella ja varsinki ulkonäöllä en varmaankaan tienaisi rahoja edes nuudelipussiin.
Näin meillä pahoinvointivaltiossa.
Antaisivat edes niskalaukauksen kun ei kerran anneta rahaa edes ruokaan ja lääkärilaskuihin.
Ryöstömurhien tekemiselläkään ei tienaisi kun kaikki käyttää nykyään muovirahaa.
Sain eilen pari happoa ja kai ne pitää vetää että keksisi jonkin ulospääsykeinon tästä tilanteesta.
Kun selvinpäin tulee vaan itsemurha mieleen.
Turhaa stressiä tulee noista raha asioista mutta kun sitä ei ole eikä tule niin millä helvetillä tässä tulee toimeen?
Olen koittanut lotota koko aikuisikäni mutta kun ei edes kohtalo tai onni tai mikä paska lieneekään ole puolellani niin rahaa ei saa mistään sen vertaa että voisi sanoa elävänsä ihmisarvoista elämää.
Pers´aukisena tänne on tultu, pers´aukisena täällä eletään ja pers´aukisena kai tullaan kuolemaankin.
Naisia en ole edes jaksanut koittaa lähestyä kun siitä ei taas ole seurannut kuin mielipahaa..
Seurusteluun en näemmä ketään saa kiinnostumaan ja pelkkä pillun saantikin vaatisi kai jotain lainvastaisia toimia.
Ei tuu helevettijjää täst elämäst.



tiistai, 2. syyskuu 2008

Objektiivistä tuumailua vaillinaisin kyvyin

Sain viinavelat maksettua ja käteen ei juurikaan jäänyt mutta kai niillä pärjää seuraavien rahojen tuloon asti jos saa oltua selvänä.
Olen saanut kanavoitua rauhattomuuden ja tylsyydenpakoilun kävelyyn ja pyöräilyyn.
Oloa on näemmä kahdenlaista.
Joko makaa kotona yksin pimeässä jaksamatta nousta tai sitten pitää kokoajan olla liikkeessä ettei yksinäisyys ja tylsyys pääse iskemään päälle.
Ja keljua on että paras tapa paeta yksinäisyyttä on päihteet.
Olen kuitenkin huomannut että helpoin tapa saada seuraa on ryyppääminen.
Monikaan ei tahdo juoda yksin.
Ja siinä on sekin puoli että se raastava ujous antaa edes vähän periksi.
Joku suuri takavuosien sosialistijohtaja sanoi aikoinaan että pitää ottaa yksi askel taakse että voi ottaa kaksi eteenpäin.
Omalla kohdallani on mennyt toisinpäin.
Olen ottanut kaksi askelta taaksepäin että voi ottaa yhden eteen.
Ei hyvä.
Aina olen onnistunut pääsemään enemmän pohjalle kuin aikaisemmin, mutta nyt se saa jäädä, sillä tällä menolla alan olla maan alla.
Vasta nyt olen uskaltanut kaivaa itsestäni tuota tunnepuolta esiin.
On hankalaa tuntea kun ei kunnolla hallitse tunteiden mukanaan tuomia reaktiota.
Tunteminen tuo mukanaan ylireagoinnin, ja ylireagoinnin mukana tulee syvä häpeä.
Mietin etei ole mitään järkeä avautua ja valittaa enää tässä iässä tällaisilla palstoilla, mutta saanpahan pidettyä jonkinlaista päiväkirjaa, ja jälkeenpäin katsottua millä tavalla päässäni on nykinyt milloinkin.
Kolmena iltana on pyydetty juomaan mutta olen saanut vielä pidettyä selkärangan taittumatta.
Tekisi mieli harrastaa jotain mutta harrasteet kääntyvät usein minua vastaan luonteeni takia.
Kun aina pitäisi olla paras siinä mitä teen.
Muutenkaan monet eivät minua ymmärrä, kun en oikein suostu tekemään mitään tai menemään mihinkään, ellei siinä ole mielestäni järkeä tai siitä ei hyödy millään tavalla.
Olen kai menettänyt lapsekkuuteni ja kyvyn saada iloa pienistä asioista.
Kai minä sitten olen tunneköyhä hyötyä hakeva mulkku.
Mutta ainoa mitä oikeasti haluaisin, olisi se että oppisin tuntemaan ja hyväksymään itseni.
Näin varmaan tulisin muiden kanssa paremmin toimeen (tai muut minun).
Liialti tuntuu kuin eläisin tynnyrissä.

tiistai, 22. heinäkuu 2008

Näkökulmaa hulluuden rajamailta

...sairaslomalla epäillyn munuaistulehduksen takia jota kuitenkaan ei testeissä löytynyt.
Mikä helvetti se sisuksissä koskee.
Liekö kipu pään sisällä?
Ei olisi ihmekkään kaiken tämän eletyn paskan jälkeen.
Ystäviä ja rakkaitakin kuollut kuin kärpäsiä viime vuosina.
 Toisinaan tuntuu ettei tästä elämästä tule hevon vittua.
Aina kun alkaa saamaan elämää jotenkin raitelleen niin jotenkin kaiken saa menemään päin helvettiä.
Joko alkaa väsymys, tylsyys tai masennus painamaan, tai sitten vaan ei mikään kiinnosta vittuakaan.
Talvella menetin rakkaan ihmisen ja sen jälkeen ei ole soittaminenkaan kiinnostanut pätkääkään ja se on varmaan ollut ainoa järkevä harrastus mitä on ollut.
Kyllähän päihteet ovat antaneet mahdollisuuden paeta mutta ne eivät tarjoa sitä mikä on tärkeää.
Ja nyt olen väkisin yrittänyt soittaa erään ystävän kanssa mutta kun se ei vaan enää sytytä...?
Ryypätäkkään ei pitäisi kun se vapauttaa estoista väärällä tavalla.
Kateus, katkeruus ja viha kun pyrkii vaan esiin eikä hauskanpidosta ole tietoakaan.
Niin paljon mitä mitä olisi halunnut kokea mutta ei ole ollut uskallusta.
Ja nyt taas kaikki tuntuu liian myöhäiseltä.
Hankalaa opetella kolmikymppisenä asioita mitkä muut on oppineet alle parikymppisinä.
No se on se hinta mikä ujoudesta pitää maksaa.
Ja se hinta on liian suuri.
Töihinkin pitäisi suoriutua mutta kun ei kiinnosta pätkääkään.
Saahan siitä rahaa mutta sillä ei saa rakkautta.
ja kaikki muu tuntuu tällä hetkellä turhalta.
Eikö tämä yksinäisyys riitä?
Mutta kun ei ole riittävästi sosiaalisia taitoja niin vittuakos sille mahtaa.
Niitä kun ei koulussa opetettu.
Siellä oppi vaan että muut ihmiset on pahoja mulkkuja joita pitää välttää.
Kotona ei ollut sen paremmin.
No vittuakos valitan.
Aina jostain löytyy köyttä ja puu...tai junarata mille mennä makaamaan.
Ja kukaan ei kaipaamaan.
Ainakaan kukaan kuka olisi voinut antaa minulle tarvittavaa elämäniloa tai syytä elää.
Vittuakos täällä yksin tekee.
Laumaeläimiähän tässä ollaan.
Ja nimenomaan eläimiä.
Nisäkkäät kun ei ilman paria lisäänny.
Ja paskaako siitä lisääntymisestä.
Kun olisi edes joku kenen vierestä herätä.
Parhaat nousut ja pahimmat laskut tulee kuitenkin vastakkaisesta sukupuolesta.